Hiedanrannan Historia

Uutta kaupunkikulttuuria ja kaupunginosaa kehittäessä on tärkeä pitää rinnalla alueen pitkä ja merkittävä historia niin rakennuskannan osalta kuin ajan henkenä.

Rustholliaika 1682-1872

Hiedanrannan asutuksen historia ulottuu keskiaikaan, jolloin alueella sijaitsi Lielahden kylä. Varhaisin kirjallinen maininta alueen asutuskäytöstä on vuodelta 1540. Silloin kylässä oli seitsemän taloa. Kylän taloista muodostettiin vuonna 1682 ratsutila, rustholli, jonka tehtävä oli varustaa asekuntoinen mies ja hevonen sotapalvelusta varten.

Lielahden rustholli oli pitkään säätyläisomistuksessa ja sillä on ollut useita eri omistajia. 1700-luvulla se oli Tollet-suvun pääkartano. Vuosina 1847–1869 tilan omisti kenraalimajuri Claes Alfred Stjernvall.

Kartanon sisätiloja 1800-luvun lopulta.

Kartanon sisätiloja Nottbeckien aikaan 1900-luvun vaihteessa. Vapriikin kuva-arkisto.

Kartanoaika 1872-1904

Vuonna 1872 Suomen suurimman teollisuuslaitoksen Finlaysonin omistaja Wilhelm von Nottbeck osti Lielahden ratsutilan maaseutu- ja kesähuvilakseen. Tästä alkoi neljä vuosikymmentä kestänyt, Lielahden kukoistuskaudeksi kutsuttu ajanjakso.

1890-luvulla vanhan patruunan poika, ajan teknisestä ja tieteellisestä kehityksestä kiinnostunut Wilhelm Fredrik von Nottbeck perusti maille ajanmukaisen malli- ja suurtilan. Tilan rakennuskanta uudistettiin ja se sai vuona 1893 kartanomaisen päärakennuksen. Rakennusta ympäröivät puisto- ja puutarhaosat sekä talous- ja työväen asuinpihat.

Kartanon erikoisuuksia olivat kaksisataametrinen, jopa 400 lehmää vetänyt tiilinavetta sekä seitsemän kilometrin mittainen yksityisrautatie, joka pian liitettiin Tampere–Pori-rataan. Kartanon maille sijoitettiin myös Nottbeckien sukuhautausmaa, jonne on haudattu tai uurnattu kaikkiaan kymmenen suvun jäsentä. Suku luopui tilasta vuonna 1904.

Näkymä verstaan koneisiin 1900-luvun alussa

Verstasrakennuksen toinen kerros 1900-luvun alussa, Vapriikin kuva-arkisto. 

Tehtaan aika 1913-2008

Hiedanrannan muutos tehdasyhdyskunnaksi alkoi vuonna 1913, kun J. W. Enqvist Oy osti kartanotilan ja perusti sen alueelle sulfiittiselluloosatehtaan. Uutta rakennuskantaa alettiin rakentaa jo samana vuonna vanhan navetan yhteyteen. Suunnittelijana toimi tamperelainen arkkitehti Birger Federley.

1930-luvulla tehdas sai uuden ranskalaisen omistajan ja laajentaminen hiipui lamakauden ja sodan seurauksena. Kasvu ja tehtaan lisärakentaminen käynnistyivät uudelleen vasta 1940-luvun lopulla. Vuonna 1965 A. Serlachius Oy osti tehtaan oman teollisuustuotantonsa laajennusalueeksi.

1970-luvulta lähtien uudisrakentaminen käsitti lähinnä pieniä laajennuksia. Selluloosan valmistus tehtaalla lakkautettiin vuonna 1985, mutta vanhoissa tehdasrakennuksissa jatkettiin tämän jälkeen ligniinin ja kemihierteen tuottamista.

2000-luvulla tehtaan omistajaksi tuli M-Real. Teollisuustuotanto alueella lopetettiin vuonna 2008. Historian uusi lehti kääntyi kun Tampereen kaupunki osti alueen vuonna 2014. Alueen nimeksi päätettiin Hiedanranta Näsijärven lahdenpohjukan mukaan.

Ilmakuva Hiedanrannan tehdasalueesta 1970-luvulla

Tehdasalue 1970-luvulla, Scan-Foto, Vapriikin kuva-arkisto.

Sukella rakennusten tarinoihin

Sivun tekstit pohjautuvat FM, historian tutkija Mikko Pollarin tuottamiin Hiedanrannan historiakyltteihin, jotka kertovat sekä alueen että yksittäisten rakennusten historiasta. Niihin voit tutustua myös verkossa.

Rakennusten historiaa

Väliaikaisen Hiedanrannan vuodet

Kaupungin ostettua vanhan tehdasalueen 2014 alue avattiin kaupunkilaisille, toimijoita saapui ja tapahtumia alettiin järjestämään. Samalla käynnistyi toden teolla alueen suunnittelu, johon osallistettiin kaupunkilaisia, yhteisöjä, oppilaitoksia ja yrityksiä.

Dokumenttiarkisto